Kannonalusen kalliomaalaus ja sen löytötarina

Teksti: Eero Siljander
Kuvat: Eero Siljander ja Arja Parkkonen

Kannonalus on jykevä kallio Sarkaveden itärannalla, Haukkavuoresta pohjoiseen. Kallion yläosassa on vaakasuora halkeama ja kallio taipuu lievästi sisäänpäin jolloin yläpuolelle muodostuu suojaava ”lippa”. Maalaukset sijoittuvat tälle hieman sisäänpäin kaltevalle pinnalle.

Maalauksessa on kaksi noin 30 cm pitkää, kaarevapohjaista venekuvaa. Ylemmässä veneessä on 6 miehistöviivaa ja alemmassa niitä on kolme. Veneitten alareuna on noin 3,5 m korkeudessa veden pinnasta. Kallionpinta on pahasti jäkälöitynyt ja lohkeillut. Veneitten alapuolella, oikealla on vielä punainen värijälki.

Mainittakoon, että Museoviraston mukaan Kannonalusen maalauksen korkeus on 83 m merenpinnasta, kun läheisen Haukkavuoren maalausten korkeus on noin 80 m. Nykyisen Sarkaveden vedenkorkeus on 79.5 m. Tämän mukaan Kannonalusen maalaus on selvästi iäkkäämpi kuin Haukkavuoren maalaukset. On selvää, että Kannonalusen maalauksen editse on virrannut suuri osa muinaisen Suur-Saimaan vesistä, Matkuslammin reitin kautta.
Matti Hakulisen mukaan Kannonalusen kuvat on tehty Matkuslammin reitin virtauksen aikana 6300 - 6000 vuotta sitten ennen Vuoksen puhkeamista, kun taas Haukkavuoren ja Voikosken maalaukset ovat Vuoksen puhkeamisen jälkeiseltä ajalta. 

Mainittakoon vielä, että Museoviraston tutkija Helena Taskisen mukaan kalliossa on havaittavissa antropomorfista muotoa.


Myöhään syksyllä 1997 päätimme minä ja arkeologian opiskelutoverini Jani Vatka lähteä Mäntyharjun Sarkavedelle kanoottimatkalle katsomaan ja etsimään kalliomaalauksia.
Minä olin jo tuolloin kierrellyt kaikki Suomessa silloin tunnetut maalaukset, mutta Jani oli noviisi. Kävimme inkkarikanootillani ensin ihastelemassa Haukkavuoren upeat maalauskuvat, jotka ovat hyvin matalalla. Sitten meloimme kohti pohjoista ja ohitimme pienemmän kallion noin 600 m Haukkavuorelta eteenpäin.

Muistelen esitelmöineeni Janille, että tuollaiseen paikkaan on usein maalauksia tehty, pienoisen lipan alle, hieman sisäänpäin kaltevaan, sileään seinämään. Jani kysyi; ”mennäänkö katsomaan? ”Minä vastasin: ”varmasti”.
Melottuamme kallion luo, totesimme kallion alaosan olevan epätasaisen, mutta ylempänä usean metrin korkeudessa – siis paljon Haukkavuoren kuvia korkeammalla – oli tasainen, tosin jäkälän peittämä pinta.

Huomasin kalliossa pienen jäkälästä vapaan alueen missä oli mielestäni värijälki – ehkä venekuvan miehistöviiva.
Kuvasin kohteen ja kotona sitten kuvaa katsoessani tulkinta vain vahvistui.
Talvi ja lumi saapuivat, oltiin marraskuussa ja Jani meni armeijaan. Halusin vahvistuksen epäilylle, ja sain puhuttua kaverini arkeologi Leena Lehtisen mukaan talviselle kanoottiretkelle. 

Niin sitten meloimme kohteelle, kävin laittamassa köyden kallion yläpuolella olevaan puuhun, valjaat päälle ja nousin kanootista köyden avulla kalliolle. Siinä on pienoinen tasanne, siinä ei voi seistä, mutta vähän tukea saa jaloille. Harjasin pehmeällä harjalla seinämää ja sieltähän ne tulivat esiin kaksi venekuvaa!

Maalaus oli löytynyt! Leena ehdotti minulle, että tekisin ilmoituksen ja tarkastuskertomuksen Museovirastolle, ja niin tein. Kalliolla ei ollut nimeä ja niin laitoin sen edustalla olevan vesialueen maalauksen nimeksi – siis Kannonalus!