KANOZERON KALLIOKUVASAARILLA

Teksti ja kuvat: Mervi Suomalainen

Elokuussa 2017 konkretisoitui monen kalliotaiteen ystävän pitkäaikainen haave päästä Kuolan niemimaalle tutkimaan Kanozeron kalliokuvia. Matka tehtiin ns. omatoimimatkana, seurueena muutamia kokeneita ja seikkailuhenkisiä kalliotaidematkaajia Suomen muinaistaideseurasta ja matkan valmisteluista vastannut Loit Joekalda Viron muinaistaideseurasta. Matkan toteutumista edellytti kutsu Umban museosta, joka vastaa alueen uurroskohteiden suojelusta ja tutkimuksesta.

Matkustimme aluksi yöjunalla Pietarista pohjoiseen Kantalahteen, jossa vietimme toisen yön hotellissa ja hankimme ruokatarvikkeita tuleville päiville. Aamulla jatkoimme matkaa autolla kohti Umbajoen sivuhaaraa, jossa retkikuntaamme odotti kumivenekyydit jokea pitkin Kanozerolle. Maantien ja joen välissä oli sankka ja soinen metsätaipale, joka ylitettiin menestyksekkäästi neuvostoaikaisella suomaasturilla välillä upottavaa uraa vaappuen. Jokitaipaleella oli useita kivikkoisia koskipaikkoja, ketterimmät pantiin ohittamaan ne maitse kävellen, jotta kevyempi venelasti pääsi eteenpäin turvallisesti. Joen avautuessa suureksi Kanozero järveksi vaihdettiin kumiveneistä nopeampiin ja vakaampiin moottoriveneisiin ja huristeltiin alueen vartijoiden kuljettamina ensimmäiseen leiripaikkaan Gorelyin saarelle. Teltat pystyyn ja ruoan laittoon nuotion äärelle, mielessä ajatus –vihdoinkin täällä!

Kanozeron kalliouurroskohteet sijaitsevat pääosin kolmessa saaressa. Gorelyin vieressä, kumivenesoutumatkan päässä Yelovi (Elovyi), ja muutaman kilometrin päässä saarista suurin Kamennyi. Kanozeron ensimmäiset kuvat löydettiin vuonna 1997, piirroksia on löytynyt sittemmin toista tuhatta, eniten juuri Kamennyillä. Saarien lisäksi mantereen puolen laakeasta rantakalliosta löytyy Odinokajan uurroskenttä. Gorelyi saaren rannalla istuskellessa bongasimme ensimmäiset uurrokset, pyöräkuviot ja ihmishahmon, jonka vieressä oli nuorempi nimikirjain uurros vuodelta 1925!

Kanozeron kalliopiirroksissa esiintyy tuttuja aiheita, veneitä, hirviä, peuroja, karhuja, valaita, majavia, lintuja, joitakin ihmisiä ja ihmisenkaltaisia olentoja. Erityisesti mieleeni jäivät mies-nainen yhdistelmät, sekä erilaiset adorantti variaatiot, joiden hahmoissa voi havaita myös eläimellisiä piirteitä. Ne toivat mieleeni Äänisen Piessa hahmon. Kiinnostavia ovat myös Zalavrugan kuvia muistuttavat metsästystapahtumat, joissa kuvataan havainnollisesti valaan tai karhun pyyntiä. Kuva-aiheiden ja tyylin yhteys Uikujoen kuviin on ilmeinen, niinpä kuvien ajoitusta voi haarukoida jonnekin kuuden tuhannen vuoden taa – me emme tiedä – ja niitä on varmasti tehty pitkän ajanjakson kuluessa.

Gorelyiltä retkeilimme kumiveneellä soutaen Yeloville, jonka laakeassa rantakivessä lepää kiehtova koukkuraajainen suurehko naishahmo. Loit Joekalda nimesi aiemmin löytämänsä kuvan ”Juhannusneidoksi” löytöajankohdan mukaan. Yeloville palasimme hyttyshyökkäyksestä huolimatta tekemään hierrekopioita kalliouurroksista. Kopiot ovat dokumentteja, jotka voivat myös helpottaa heikosti näkyvien uurrosten havaitsemista. Frottaasia ts. hierrekopiota tehdessä kalliouurrosta ja luontaisia jälkiä kiven pinnassa havainnoi myös kosketuksella, syventyen viiva viivalta. Jokaisen tekijän kopio on aina hieman eri näköinen, eri kädet ja erilaiset välineet lukevat erilailla kalliota.

Vietettyämme pari yötä Gorelyillä saimme kyydin Kamennyin saareen, jonka tärkeintä kalliouurroskenttää peittävä pleksikupoli näkyi jo kaukaa vieraana elementtinä komeassa järvimaisemassa. Kamenyin saari on suosittu levähdyspaikka Umban retkeilijöille, niinpä pari vapaa-ehtoista asuttaa kesäisin saarta, ja koettaa opastaa enemmän koskenlaskusta kiinnostuneita Venäläisiä kupolin alla kalliokuvakulttuuriin. Onneksemme saarella oli hyvin vähän liikennettä ja luvaton telttailu kielletty!

Kamenyillä kalliouurros tuntui löytyvän aina siitä mihin kalliolla istahdit, käsi hapuili kiven pintaa ja äkkiä katselit peuraa, valasta tai ihmishahmoa. Tutkimme kuvia eri vuorokauden aikoina ja eri valaistuksissa, arkeologi Vadim Likhatsovin asiantuntemus seuranamme. Dokumentoimme suurta kuvakenttää valokuvaten ja yksittäisiä kuvia ja pienempiä kuvaryhmiä myös hierrekopioita tehden. Kylmästä säästä huolimatta saarelle kotiutui hyvin nopeasti ja auringon pilkahtaessa pulahdus järveenkin oli siedettävää. Kalaonnesta, hienoista maisemista, kalliokuvien runsaudesta ja hyvästä seurasta huolimatta kotiin oli palattava, kiitollisena, mieli täynnä kivisiä kuvia. (Kanozeron kalliokuvista myös Hiisilehden numerossa 1/2016, Erkki Luoma-Ahon kirjoitus)