Kannonalusen kalliomaalauksen löytötarina


Eero Siljander

prev next

Myöhään syksyllä 1997 päätimme minä ja arkeologian opiskelutoverini Jani Vatka lähteä Mäntyharjun Sarkavedelle kanoottimatkalle katsomaan ja etsimään kalliomaalauksia. Minä olin jo tuolloin kierrellyt kaikki Suomessa silloin tunnetut maalaukset, mutta Jani oli noviisi. Kävimme inkkarikanootillani ensin ihastelemassa Haukkavuoren upeat maalauskuvat, jotka ovat hyvin matalalla. Sitten meloimme kohti pohjoista ja ohitimme pienemmän kallion noin 600 m Haukkavuorelta eteenpäin.

Muistelen esitelmöineeni Janille, että tuollaiseen paikkaan on usein maalauksia tehty, pienoisen lipan alle, hieman sisäänpäin kaltevaan, sileään seinämään. Jani kysyi; ”mennäänkö katsomaan? ”Minä vastasin: ”varmasti”. Melottuamme kallion luo, totesimme kallion alaosan olevan epätasaisen, mutta ylempänä usean metrin korkeudessa – siis paljon Haukkavuoren kuvia korkeammalla – oli tasainen, tosin jäkälän peittämä pinta. Huomasin kalliossa pienen jäkälästä vapaan alueen missä oli mielestäni värijälki – ehkä venekuvan miehistöviiva.

Kuvasin kohteen ja kotona sitten kuvaa katsoessani tulkinta vain vahvistui. Talvi ja lumi saapuivat, oltiin marraskuussa ja Jani meni armeijaan. Halusin vahvistuksen epäilylle, ja sain puhuttua kaverini arkeologi Leena Lehtisen mukaan talviselle kanoottiretkelle. Niin sitten meloimme kohteelle, kävin laittamassa köyden kallion yläpuolella olevaan puuhun, valjaat päälle ja nousin kanootista köyden avulla kalliolle. Siinä on pienoinen tasanne, siinä ei voi seistä, mutta vähän tukea saa jaloille. Harjasin pehmeällä harjalla seinämää ja sieltähän ne tulivat esiin kaksi venekuvaa!

Maalaus oli löytynyt! Leena ehdotti minulle, että tekisin ilmoituksen ja tarkastuskertomuksen Museovirastolle, ja niin tein. Kalliolla ei ollut nimeä ja niin laitoin sen edustalla olevan vesialueen maalauksen nimeksi – siis Kannonalus!